Yllättävää kyllä päivitän naamakirjaa enemmän kuin tätä blogia ja olenkin miettinyt jatkanko tänne kirjoittelua vai en, vai uudistuisiko sittenkin jollain tavalla. Näemme sen ensi vuonna.

Kuluneesta vuodesta jäi mieleen pari hyvää miestä, yksi ärsyttävä ja Hollannin matka. Aika tapahtumaköyhää sanoisin.

Tulevana vuonna ajattelin edelleen kuntoilla ja laajentaa piirejäni. Kokeilla uusia asioita, rikkoa rutiineja. Ensimmäinen rutiinien rikkomiskohta ei toki ole tipaton tammikuu vaan se, että en meinannut mennä yökerhoihin. Ainakaan maksullisiin. Eli tutustun enemmän paikallisten pubien sielunelämään: mitä niissä tapahtuu siinä vaiheessa kun normaalisti olisin jo yökerhossa?  Helmikuussa tai joskus uskaltaudun ehkä siihen "vanhojen" ihmisten TANSSIpaikkaan (jossa kai käy ihan nuorempaakin väkeä eikä vain niitä yli 50v.) Niin ja olenpa huhtikuussa menossa katsomaan lavashown, liput on jo!

Parempaa tulevaa vuotta!!

Niinpä niin. Ensin herätellään kiinnostusta ja sitten ollaankin vain kavereita. Voi kyynel. Vaikka täytyy myöntää, että merkit oli selkeät ja eräs piirre potki vastaan. Positiivista kuitenkin, että huomasin olevani siinä tilassa (=iässä), jossa ei yksinkertaisesti jaksa mitään "pelejä". Härkää sarvista ja tulta munille!

Kai suhteen olisi alusta asti luonnistuttava helposti, jotta sillä olisi mahdollisuudet selvitä. Silti olisi kiva "kelvata" vaikka olisinkin astetta vaikeampi tapaus.

Ei pidä jäädä tuleen makaamaan, mutta kyllä se vain syö naista kun muut pariutuu tuosta noin vain.

Uusi modeemi on hankittu ja ei ole aivan sitä mitä halusin, sillä rahatilanne ei yksinkertaisesti antanut periksi ostaa langatonta, joten siedän vielä piuhoja lattialla. Kahdella kympillä on eroa jos täytyy vielä ruokaa ostaa pari päivää ennen palkkapäivää (ja mähän en ilman nettiä tule toimeen!).

Päivät ovat tylsän harmaita ja kuntoilu ei ole innostanut. Sen sijaan olen leiponut pipareita ja torttuja, ja syöny muita herkkuja. Eikös joulukuu ole se lihotuskuukausi, jota varten treenataan koko vuosi kesää lukuunottamatta?

Puhelimeni on liian livakka. En aina ehdi ees kirjottaa viestiä loppuun kun se luiskahtaa menemään.

Olenpa tavannut kolmea eri miestä: yhden kanssa lenkillä, toisen kanssa syömässä ja kolmannen kanssa baarissa. Ensimmäinen otti yhteyttä puolen vuoden hiljaisuuden jälkeen, ja en usko että tulemme edelleenkään yhteyttä pitämään. Toisesta voisi saada kuntoilukaverin. Tänään laitoin hälle viestiä johon en ole saanut vastausta, johtuen joko siitä, että ei kiinnosta vastata tai operaattorilla on taas vikaa linjoissa. Kolmannen kanssa olemme edenneet eniten, mutta valitettavasti hän on ainoa, jonka kanssa emme ole tavanneet selvin päin. Ei kai ketään nyt niin paljoa voi jännittää ja ujostuttaa etteikö voisi edes viestiä oma-aloitteisesti laittaa? Vai eikö keksi mitä laittaisi? Laitanhan mäki välillä sen ekan ajatuksen mikä mieleen tulee, olkoon kuinka hölmö tahansa. Noh, voihan sen viereen "nukkumaan" ottaa…onhan se sit aamulla jo selvenny jonniin verran.  Pisteet miehelle kuitenkin siitä, että kesti mun oudon itkukohtauksen, saattoi kotiin ja kyseli aamulla viestillä vointia. Niin ja kaksi näistä miehistä on töistä.

Ihastukseni taitaa olla varattu, mutta se ei silti vähennä mielenkiintoani, kun "ainahan se voi erota". Säälittävää. Ehkä sitä vain kiinnostuu niistä niin turvallisista, joihin ei oikeasti ole minkäänlaisia mahiksia. Tämäkin tyyppi vaikuttaa jollaintavalla pidättyvältä. Liekkö sitten tuon esimies asemansa ja varaustilanteensa takia, tai sitten se olen vain minä. Taisinpa tässä yks päivä vahingossa räpsytellä sille silmiäni, sillee niinkö et iskis silmää molemmilla silmillä yhtä aikaa.

Aivan jonkin verran harmittaa, että joudun pois tuosta kohteestani piakkoin. Hyvä ettei itku päässy. Mutta oma esimieheni lohdutti sanoin: paljon jätät miehiä taakse, mutta paljon niitä on myös tuleva.

Harmituksen aiheita on muitakin. Joudun piakkoin repimään jostain sievoisen (?) summan rahaa uuteen modeemiin, kun nykyinen vetelee viimeisiään. Sammu kun sakset tippu päälle ja uudelleen toimimaan saamiseksi meni jotai 15 minsaa. Olen jo jonkin aikaa pitäny sitä päällä yötä päivää, kun se alkoi olla hankala saada käyntiin.  Oiskohan seuraavana vuorossa se langaton systeemi niin ei ois lattia täys piuhoja. Lisäksi koneen Y-kirjain temppuilee.

Ja vielä... Rekkamies ja Akkansa ovat tulossa käymään tai sitten eivät. Ärsyttää, kun ei voi ajoissa ilmottaa varmaksi onko tulossa vai ei. Jotenkin ei sitten ite voi suunnitella mitää ennen ku toiset ilmottaa tulonsa/tulemattomuutensa. Nykyään ne ilmottaa asiasta siinä vaiheessa kun ovat jo lähteneet tulemaan. Teenhän mäki sitä, mutta se on aivan eri asia, koska menen sinne suunnalle yleensä koko viikonlopuksi enkä varta vasten käymään muutamaksi tunniksi. Nytkin yks mies pyysi, että lähtisinkö syömään viikonloppuna niin en voi sanoa mitää varmaa jos toiset on tulossa kakkukahveille (ja leivoin tuon kakun eilen ihan varuilta, kuorrute vain uupuu) jompana kumpana päivänä. Ehkä ne sit on liian tottuneita siihen, että mulla ei oo elämää ja olen aina tavattavissa. Tai ehkä mun vaan pitäs mennä menojani ja sit kun soittaavat sanoo, että oon jo sopinu muuta/en oo kotona jne kun luulin ettette tuu/jaksa lähtä ajaa kuitenkaa.

Mulla oli hyvä suunnitelma lähestyä Ihastustani, mutta en ottanut lukuun yhtä (tai no, montaa) juttua, jotka tuli vähän puun takaa. Suunnitelmani sisälsi lähestymistä, mutta en arvannut sen jäävän tyyliin kahteen lauseeseen ja selän hiplaamiseen. Mutta minkäs teet jos on meno päällä. Sen sijaan halailin ja levittelin numeroani varsin auliisti muille mukaville tyypeille. 

Suunnitelma oli hyvä, toteutus vain kusi.  Toisaalta…ehkä tuosta on luettavissa ettei toinen ole kiinnostunut samanmoisesti.

Jokatapauksessa kusessa ollaan tavalla jos toisella. *huoh*

Tänään oli punnitus päivä ja keväisiin lukemiin oli tullut muutoksia: paino, rasvaprosentti ja rasvat kiloina olivat kaikki pudonneet kolmella kilolla/prosentilla. Ihan hyvin, kun vielä tulee välillä noita repsahduksia.

Esimiehen kanssa oli puhetta nukkumisesta ja hieman kadena kuuntelin kun toinen voi viikonloppuisin nukkua tuntikausia. Lienenkö mummoutumassa, kun omat unet jää jonnekkin kolmen ja kuuden tunnin välille. Tosin en koe olevani kuitenkaan mitenkään erityisen väsynyt (silleen mukavasti vaan) muuten...joten kaipa elimistö sitten tietää mikä on hyvä määrä unta.

Pari päivää on menny pääkipuillessa. Silleen ärsysti ettei tiedä oisko se tavallista, jännitystä vai migreeniä. Ajattelin nyt oikein alkaa seuraamaan, että johtuuko tuo kipu eräästä hallista jota teen. Siellä kun on hieman huono ilma. Kun kuitenkin useimmiten tiistaisin on ollut noita päänsärkyjä, ei kuitenkaan ihan joka tiistai. Hmm.

Viikonloppuna luvassa kavereiden tapailua, renkaanvaihtoa ja rauhoittumista nukkumalla (tai ainakin yritystä).